Lapsen subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen – mitä se tarkoittaa?
Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen tarkoittaa, että Suomessa jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen. Lasten oikeutta kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen rajattiin osa-aikaiseksi joitain vuosia 2010-luvulla, mutta oikeus palautui elokuussa 2020.
Kysy Pilkkeeltä – Asiantuntijamme vastaa!
Tällä palstalla Pilkkeen hyvän päivän tekijät vastaavat ajankohtaisiin varhaiskasvatukseen ja lastenhoitoon liittyviin kysymyksiin ja puheenaiheisiin. Mitä sinä haluat kysyä? Täytä lomake ja lähetä kysymyksesi meille!
Kysyimme Pilkkeen laatujohtaja Mirka Laaksoselta, mitä subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa ja miksi se on tärkeää.
Miksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on tärkeää?
Kyse on nimenomaan lapsen oikeudesta saada varhaiskasvatusta, vanhempien elämäntilanteen sitä rajaamatta. Mahdollisuus varhaiskasvatukseen ei riipu perheen asuinkunnasta, lapsen vanhempien työssäkäynnistä, opiskelusta, työttömyydestä tai perhe- ja hoitovapaista. Suomessa vielä vuonna 1973 päivähoitolaki liittyi selkeästi siihen, että hoitopaikkoja oli järjestettävä, jotta myös äidit pääsisivät kotoa töihin.
Sittemmin on tultu kohti nykyisenlaista, pedagogista varhaiskasvatusta, joka ei ole pelkästään aikuisen työssäkäyntiä varten, vaan nimenomaan lapsen etu ja oikeus saada tukea kehitykseensä. Nykyään varhaiskasvatus on virallisestikin osa opetus- ja kulttuuriministeriötä.
Mielestäni tämä on hyvä asia, koska se lisää tasa-arvoa ja luo kaikille yhdenvertaisen alun elinikäiselle oppimiselle. Pohja kaikelle muulle kehitykselle ja oppimiselle muodostuu varhaisina vuosina.
Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen merkittäviä muutoksia Suomessa
- 1973 Päivähoitopaikan kaikille takaava päivähoitolaki tulee voimaan.
- 1995 Lastentarhanopettajien koulutus siirtyi yliopistoon.
- 1996 Subjektiivinen päivähoito-oikeus 3–6-vuotiaille.
- 2013 Varhaiskasvatus siirtyi osaksi opetus- ja kulttuuriministeriötä.
- 2016 Kunnille mahdollisuus rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta.
- 2018 Uusi varhaiskasvatuslaki ja valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma voimaan.
- 2020 Kaikille yhdenvertainen, subjektiivinen päivähoito-oikeus palautui.
Onko lapsen parempi olla kotona vai päiväkodissa?
Tämä kärjistetty vastakkainasettelu, onko lapsen parempi olla kotihoidossa vai hoidossa päiväkodissa, pysyy tunteita herättävänä keskustelunaiheena vuosikymmenestä toiseen. Oikeaa tai väärää vastausta ei ole, ja totta kai lapsen ensisijaiset kiintymyssuhteet ovat kotona.
Varhaiskasvatuksessa olemisesta seuraa kuitenkin paljon hyvää. Tutkimustulokset kertovat, että jo alle kolmevuotiaatkin nauttivat ryhmässä olemisesta.
Kun päiväkodin varhaiskasvatus on laadukasta ja vastassa ovat koulutetut ja sensitiiviset aikuiset, he voivat tukea lapsen kehitystä sellaisilla tavoilla, joita kotona arjessa ei ehkä huomaa. Jos lapsella on vaikka joitakin tuen tarpeita, nämä usein tunnistetaan päiväkodissa ja niihin päästään etsimään apukeinoja jo varhaisessa vaiheessa. Tätäkin kautta varhaiskasvatus edistää koulutuksellisen ja terveydellisen tasa-arvon toteutumista.
Mitä hyötyä päiväkotiin menemisestä on lapselle?
Varhaiskasvatus luo pohjaa yhteiskunnassa tarvittaville monipuolisille taidoille. Meillä Pilkkeellä varhaiskasvatuspäivään päiväkodeissa kuuluu monenlaisien ilmiöiden ihmettelyä ja asioiden tutkimista lasten kanssa. Etenemme lasten mielenkiinto edellä, ja tutustumme asioihin yhdessä, nykyaikaisia menetelmiä hyödyntäen. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset osaavat havainnoida, miten kukin lapsista oppii ja hahmottaa maailmaa, ja tukea lasta sopivasti. Pienetkin lapset ovat tiedonjanoisia ja haluavat oppia asioita.
Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa on kuitenkin aina mukana hoiva, leikki ja turva. Koulumaisten taitojen opettelua ei tarvitse kiirehtiä, sillä niitä taitoja lapsi oppii hyvinkin nopeasti sitten, kun aika on oikea. Keskitymme siihen, että lapsella on turvallinen ja hyvä olla, aikuiset hänen ympärillään ovat ammattilaisia ja osaavat oikealla tavalla aktivoida ja kuunnella häntä. Tässä on mielestäni suomalaisen varhaiskasvatuksen hienous: lapsen elämä saa olla kepeää ja hauskaa, keskeistä on laadukas vuorovaikutus ja leikki.
Kun varhaiskasvatuksen laatu on kunnossa, ei päivän pituudella ole suurta merkitystä. Jokaisella lapsella tulisi kuitenkin olla yhdenvertainen mahdollisuus ikätasoiseen toimintaan, kaverisuhteisiin ja oppimiseen. Elinikäinen oppiminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää, ja sille luodaan vankka perusta varhaiskasvatuksessa. Subjektiivinen päivähoito-oikeus mahdollistaa sen kaikille.
Lue lisää:
