Lasten oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen palautui elokuussa 2020. Oikeus on siis yhtäläinen kaikille suomalaisille, alle kouluikäisille lapsille, eikä riipu perheen asuinkunnasta, lapsen vanhempien työssäkäynnistä, opiskelusta, työttömyydestä tai perhe- ja hoitovapaista. Kysyimme Pilkkeen varhaiskasvatusjohtaja Mirka Laaksoselta, mitä käytännön merkityksiä subjektiivisen päivähoito-oikeuteen liittyy.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta luova lapsen oikeus
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden palautuminen on hyvä nähdä nimenomaan lapsen oikeutena saada varhaiskasvatusta, vanhempien elämäntilanteen sitä rajaamatta. Suomessa vielä vuoden 1973 päivähoitolaki liittyi selkeästi siihen, että hoitopaikkoja oli järjestettävä, jotta myös äidit pääsisivät kotoa töihin.
Sittemmin on tultu kohti nykyisenlaista, pedagogista varhaiskasvatusta, joka ei ole pelkästään aikuisen työssäkäyntiä varten, vaan nimenomaan lapsen etu ja oikeus saada tukea kehitykseensä. Nykyään varhaiskasvatus on virallisestikin osa opetus- ja kulttuuriministeriötä.
Mielestäni uusin lakimuutos on hyvä asia, koska se lisää tasa-arvoa ja luo kaikille yhdenvertaisen alun elinikäiselle oppimiselle. Pohja kaikelle muulle kehitykselle ja oppimiselle muodostuu varhaisina vuosina.
Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen merkittäviä muutoksia Suomessa
- 1973 Päivähoitopaikan kaikille takaava päivähoitolaki voimaan
- 1995 Lastentarhanopettajien koulutus siirtyi yliopistoon
- 1996 Subjektiivinen päivähoito-oikeus 3–6-vuotiaille
- 2013 Varhaiskasvatus siirtyi osaksi Opetus- ja kulttuuriministeriötä
- 2016 Kunnille mahdollisuus rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta
- 2018 Uusi varhaiskasvatuslaki ja valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma voimaan
- 2020 Kaikille yhdenvertainen, subjektiivinen päivähoito-oikeus palautui
Ikuisuuskysymys: Onko lapsen parempi olla kotona vai päiväkodissa?
Tämä kärjistetty vastakkainasettelu pysyy tunteita herättävänä keskustelunaiheena vuosikymmenestä toiseen. Oikeaa tai väärää vastausta ei ole, ja totta kai lapsen ensisijaiset kiintymyssuhteet ovat kotona.
Varhaiskasvatuksessa olemisesta seuraa kuitenkin paljon hyvää. Tutkimustulokset kertovat, että jo alle kolmevuotiaatkin nauttivat ryhmässä olemisesta.
Kun päiväkodin varhaiskasvatus on laadukasta ja vastassa ovat koulutetut ja sensitiiviset aikuiset, he voivat tukea lapsen kehitystä sellaisilla tavoilla, joita kotona arjessa ei ehkä huomaa. Jos lapsella on vaikka joitakin tuen tarpeita, nämä usein tunnistetaan päiväkodissa ja niihin päästään etsimään apukeinoja jo varhaisessa vaiheessa. Tätäkin kautta varhaiskasvatus edistää koulutuksellisen ja terveydellisen tasa-arvon toteutumista.
Varhaiskasvatus luo pohjaa tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvittaville taidoille
Nykyiseen tietoyhteiskuntaan syntyvät lapset tarvitsevat elämässään yhä monipuolisempia taitoja. Me Pilkkeellä hyödynnämme teknologiaa varhaiskasvatuksessa innovatiivisesti. Käytämme isoja näyttöjä, tabletteja ja esimerkiksi robotiikkaa.
Pilkkeen varhaiskasvatuspäivään päiväkodeissa kuuluu ilmiöiden ihmettelyä ja asioiden tutkimista lasten kanssa. Nostamme erilaisia ilmiöitä esiin lapsen mielenkiinto edellä, ja tutustumme niihin yhdessä tarkemmin, nykyaikaisia menetelmiä hyödyntäen. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset osaavat havainnoida, miten kukin lapsista oppii ja hahmottaa maailmaa, ja tukea lasta sopivasti. Pienetkin lapset ovat tiedonjanoisia ja haluavat oppia asioita.
Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa on kuitenkin aina pohjoismainen “educare”-periaate, eli mukana on hoiva, leikki ja turva. Koulumaisia taitoja lapsi oppii hyvinkin nopeasti, kun aika on sille oikea – niiden kanssa ei tarvitse kiirehtiä. Keskitymme siihen, että lapsella on turvallinen ja hyvä olla, aikuiset hänen ympärillään ovat ammattilaisia ja osaavat oikealla tavalla aktivoida ja kuunnella häntä. Tässä on mielestäni suomalaisen varhaiskasvatuksen hienous: lapsen elämä saa olla kepeää ja hauskaa, keskeistä on laadukas vuorovaikutus ja leikki.
Korostan vielä, että kun varhaiskasvatuksen laatu on kunnossa, niin päivän pituudella ei ole suurta merkitystä. Jokaisella lapsella tulisi kuitenkin olla yhdenvertainen mahdollisuus ikätasoiseen toimintaan, kaverisuhteisiin ja oppimiseen. Elinikäinen oppiminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää, ja sille luodaan vankka perusta varhaiskasvatuksessa. Subjektiivinen päivähoito-oikeus mahdollistaa sen kaikille.
Lue lisää:
